Aamuvarhaisella vajan pihasta nähtiin ja kuultiin vielä etelänsatakieltä, pari mehiläissyöjää ja alppivarista. Jokin kerttu rätisteli campingin puskissa, mutta eipä sen ääni sanonut meille mitään (määritimme kerttumme tästedes ulkonäöstä).

Kulutimme päivän ajelemalla sinne tänne Grazaleman kansallispuiston alueella. Matkaa tuli ehkä ahnehdittua vähän liikaakin. Alavat pellot ennen Grazaleman vuoristoalueita tuottivat harmaasirkkuja, heinäkerttuja, mustapäätaskuja ja punapäälepinkäisiä. Varsinainen Grazaleman pikkukaupunki on maisemiltaan hieno paikka. Kahvitauolla kiikaroimme siellä mustataskupariskuntaa ja virtavästäräkkiä.

Päivä oli sumuinen ja sateinen, joten petoja tuntui olevan vähän liikkeellä (mitä nyt muutama pikkukotka). Norjistimme koipiamme pienessä notkelmassa, jonka poikki liiteli ensimmäinen hanhikorppikotkamme, jättiläismäinen petolintu. Tammien oksilla lauleskeli vielä etelänpuukiipijä. Luontopolun katsastamisen lopetti lyhyeen polulla makaava valtava lehmä vaikuttavine sarvineen. Lähestymisyritykset saivat osakseen sotaista mulkoilua ja puhinaa. Keksimme muuta tekemistä ja jatkoimme matkaa.