Aloitimme aamun taas nuoteista. Caceresin tien varrella oli kuulemma hyvä liitohaukkapaikka. Täällä oli asialla muitakin: kaksi autollista vakavamielisiä brittejä, jotka nähtyään seipiön vilahduksen alkoivat välittömästi kuulustella suomalaisista pöllöistä. Aikaa ja vaivaa ei tällä paikalla tuhraantunut. Älyttömän kaunis liitohaukka tuli kiltisti lekuttelemaan ja saalistelemaan kiikarin ulottuville: epäilyksettä matkan esteettisin lintu. Katselimme haukkaa kunnes vilu, tuuli ja sade ajoivat takaisin liikkeelle. Tienvarren sininärhet näkyivät mukavasti, mutta siperialainen sää piti niitä paljolti pöntöissään. Ajeleskelimme autioilla aroteillä ja haaviin tarttui lentäviä hietakyyhkyjä (maassa olivat vaikeita havaita suojavärin takia), koiraspikkutrappi ja iso kasa niittysuohaukkoja, enimmäkseen koiraita.

Trujillon kaupungin itäpuolella olevilla Belenin niityillä oli kuuleman mukaan viihtynyt trappeja. Kahdentoista isotrapin joukkue löytyikin aavasta ruohotasangosta. Yksi niistä pöyhytteli laiskasti valkoista alushamettaan. Retken ensimmäinen pikkutuulihaukka metsästeli niittyjen päällä.

Linnustoltaan hienon päivän maustoi kova koillistuuli, joka teki putkella katsomisesta melkein mahdotonta. Autoa käänneltiin ja väänneltiin edes jonkinlaisen suojan aikaansaamiseksi.