Lähtöpäiväksi olimme varanneet Tarifasta parin tunnin valasveneilyn Gibraltarinsalmeen. Sveitsiläisten hoitama säätiö (suosittelemme: FIRMM, www.firmm.org) tutkii valaita ja rahoittaa toimintaansa päivittäisillä retkillä. Näillä retkillä voi nähdä jopa kaskelotin, mutta me olimme iloisia parista tusinasta pullonokkadelfiinistä ja muutamista pallopäävalaista. Lentokalojakin havaittiin kolme.

Parhaat säväykset merireissulla tuli kuitenkin kahdeksan välimerenliitäjän parvesta, joka kellui aivan veneen vierellä ja nousi sitten vaivattomasti liitoon. Toinen, vähän nopeampi havainto saatiin veneen ohi lentäneistä tummemmista ja pienemmistä putkisieraimista, jotka uskaltauduimme nimittämään baleaarienliitäjiksi. Neljä mustalintua viipotti veden pintaa pitkin kohti pohjoista.

Syljeskelimme satamassa suolat suustamme, pakkasimme sadetakit laukkuihin ja tankkasimme auton viimeisen kerran Tarifan Cepsassa, jonka pihasta tähyilimme korkeajalkaista minervanpöllöä.

Moottoritieltä kohti Malagan lentokenttää kartanlukija näki Espanjan
viimeisen linnun, upean käärmekotkan. Se lensi Andalusian auringossa,
nokassaan tuulessa liehuva käärme.