Karkasimme ennen aamiaista aamustaijille, sillä eiliseltä rannalta oli jäänyt jotain vielä hampaankoloon. Viiden tiiralajin lisäksi vuorovesirannalla kekkuloi kuovi, pikkukuoveja ja punakuireja. Kaitanokkalokki suoritti ohilennon. Karikukkoja oli valtavasti, pulmussirrejä useita.

Ajelimme löysästi vielä kerran Guadalquivirin itäpuolen paikoissa. Vanha tuttu Algaidan pinjametsä tarjoili vielä lisää pikkukotkia ja ilahduttavan vihertikan. Töyhtökäestä ei näkynyt vilaustakaan, vieläkään.

Toinen pysähdys Sierra de la Platalla ei palkinnut meitä kafferi- tai pikkukiitäjillä. Kuulemma joku näki niitä päivä tai pari tämän jälkeen.

Majoitimme itsemme Algeciraksen tienoville emmekä malttaneet olla kokeilematta San Roquen takana oleva pinjametsikköä (Piñar del Rey). Iltaruuhkasta selvittyämme tulimme pimeään metsään, jossa teinit, kissat ja koirat vilistivät autonvaloissa puiden kätköihin, ties mitä mielessään. Etelänsatakielet vetelivät veisujaan sydämensä kyllyydestä. Toisella pysäyksellä meille huhuili viehkosti lehtopöllö ja sitten kuului sitä kaivattua kolkuttelua: etäämmällä huuteli ruosteniskakehrääjä! Kyllä uni maittoi.