Jätimme Hotelli Karvajalan varhain aamulla ja piipahdimme vielä kolmannen kerran upealla Linnakkeella. Korppikotkista tuli kuvia, ja solassa liukui harmittavan lyhyesti nähty muuttohaukka. Körötimme vielä kostoksi takaisin Belenin aromaisemiin, sillä tuulta ja sadetta oli vähemmän kuin eilen. Isotrapit pönöttivät yhtä viileinä kuin ennenkin, laskimme 19 lintua. Niittyjen yllä kaarteli munkkikorppikotka. Viiriäinen höpötteli ruohossa.

Sitten vietimme kolme tuntia kaupunkilomaa Trujillon hienossa keskiaikaisessa linnakaupungissa. Maisemat olivat tarumaisia, tapakset hyviä ja aurinkokin näkyi välillä.

Tauon jälkeen kiihdytimme takaisin Andaluciaan, aina Chipionan uneliaaseen rantakaupunkiin asti, jossa monet hotellit olivat vielä kiinni. Otimme huoneen Hotel Chipionasta (jännittävä nimi!) ja menimme putkien kera beachille. Rannalla tikutti mustajalkatyllejä. Riutoilla liehui komean kokoinen pikkutiiraparvi.

Hotelliin palattuamme saimme ns. rajatilakokemuksen. Aulassa tungeksi sata espanjankielistä eläkematkalaista, jotka selvittivät toisilleen erilaisia asioita. Meteli oli tainnuttava. Liityimme tietenkin illalliselle heidän kanssaan. Oli ohjelmaa; joku kertoi pitkiä ja monimutkaisia vitsejä, toinen lauloi isänmaallisia lauluja. Vitsejä kertonut 80-vuotias setä tuli illan päätteeksi kyselemään, mitä meille kuului, ja kertoi että he kiertelivät Espanjan maata ja että ilta oli ollut oikein mukava.

Aamulla toistui sama hulina ilman vitsejä ja lauluja. Pökerryttävää.